Archipelagia Golf Club

Archipelagia Golf
Finbyntie 87 21600 Parainen
Caddiemaster puh. 050 45 25 300
Ma-pe 8-20
La 8-18, Su 8-20

Ravintola  päivittäin klo 8-21, säävaraus
 

 

 

 

 

 

 

Championship stories - mestareiden tarinoita

Seuramme mestaruuskilpailuja on pelattu vuodesta 1981. Vuosien varrelle on mahtunut useita mestareita (ks. ../www/1433_club-champions-all-time) ja vielä useampia tarinoita. Tältä sivulta voit lukea muutaman mestarin tarinoita.

"The First"

Sture Laurén, Champion 1981

Vår första mästare berättar med egna ord om den första tävlingen och hurdan tävlingsverksamheten överhuvudtaget var under klubbens första åren.

"Tävlingarna under denna tid präglades av stor, ofta överstor, respekt för både tävlings- och golfregler, det var bättre att fälla än att fria. Tex. tolkade vi det som ett regelbrott (=två pliktslag) att grunda klubban i skogen. Det fanns då mycket entusiasm men förhållandevis lite golfkunskap.

Viktigare tävlingar spelades då på Aura Golfs bana i Runsala och mindre viktiga på den korthålsbana som fanns ute i sandgroparna i Lillmälö.

Klubbens första klubbmästerskap spelades 3.10.1981 i Runsala med 14 deltagare, klubben hade då ca 50 medlemmar. I tävlingen spelades det 18 hål varefter de sex bästa spelade 9 hål till. Resultat: 1. Sture Laurén 158 slag, 2. Stig Kavander 162, 3. Christer Grunér 163, 4. Unto Jalkanen 165, 5. Jukka Jalkanen 176, 6. Tommy Lindholm 177.

Före vår egen bana öppnades så spelade vi mestadels i Runsala, någon enstaka golftripp gjordes till tex. Mariehamn och Aulanko."

 

 

”The Great one" 

Niklas Bergman, 7-time champion 1993-1998, 2001

"Jag har haft turen att nå en bra placering i många klubbmästerskap under årens lopp. Som aktiv tävlare tyckte jag alltid att just slagspelsmästerskapen var årets höjdpunkt. En tävling på flera ronder och omvänd speciellt den omvända spelordningen på söndag gör tävlingen väldigt intressant. Jag har spelat i ledarboll på söndag ungefär 15 gånger och fått uppleva hurdana tävlingssituationer och nervpirrande lägen som kan uppstå."

1993

"1993 spelade vi 72 hål under två dagar, och då var det en mycket jämn fight med Frank Lauren och Christer Gruner. Efter många vändningar ledde jag med ett slag före Frank på sista hålet. Frank misslyckades med sitt inspel som gick kraftigt till höger, men studsade från dammens strandstenar in på greenen (det kallas "Laurenare" pga Franks fars förehavanden). Det tvingade mig att sätta en ca. 1.5 meters putt för vinst, och det läget har jag ännu idag en väldigt klar minnesbild av. Ett av de svåraste lägena under min golfkarriär.

1998

"Vinstmarginalerna var lite större under de efterföljande mästerskapen, men 1998 blev det igen ytterst jämnt. Det var extremt dåligt väder hela helgen, och på lördag var banan tidvis ospelbar pga. hårt regn. Därför blev tävlingen reducerad till 36 hål. Resultatnivån var generellt dålig, och det egna spelet fungerade inte alls. Spelet var i alla fall jämnt ända till slut, och till min överraskning firade en spelkompis segern på sista greenen. Först i klubbhuset klarnade det för honom att han gjort en felbedömning, och att hans resultat var ett slag sämre. Spelet fortsatte med ett särspel med Robin Aspelin, som jag lyckades vinna på tredje särspelshålet."

2001, Viimeisin mestaruus

"Vuonna 2001 tuli (toistaiseksi) ainoa voitto 18-reikäisellä kentällä. Aloitin kisan surkeasti ja olin bogi-tahdissa 17 reiän jälkeen. Päätin siinä vaiheessa muuttaa grippiä ja ajatuksia svingin aikana, ja yhtäkkiä peliin tuli uutta ryhtiä. Viimeisellä reiällä birdie ja tulokseksi 86, ja seuraava kierros 73 riitti paikkaan sunnuntain viimeiseen ryhmään Janne Vellamon ja Marko Kallisen kanssa. Peesasin sunnuntaina tasaisella pelillä ja kun muille rupesi takaysillä tulemaan muutamia virheitä niin olin viimeisellä tiillä lyönnin johdossa. Viimeisellä reiällä par riitti ja tällä kertaa voittoputti oli lyhyempi kuin 1993, noin 3 cm."

1992, kommelluksia ennen voittoputkea

"On kiva kertoa voitoista, mutta vuosien saatossa on myös ollut vähemmän onnistuneita hetkiä. Vuonna 1992 minut arvottiin ensimmäiseen ryhmään lauantaina Bertil Blomqvistin kanssa klo 7:30. Kun heräsin kotona kelloradio näytti 7:16!! Tuli lievästi sanottuna kiire: Vaatteet päälle, vesipullo ja pari omenaa mukaan sekä pari leivänpalaa autoon matkaevääksi. Kahdeksan minuutin matka kentälle meni vähän tavallista nopeammin. Lämmittelyksi pari puttia ja olin tiillä ennen Bertiliä, 36 reikää edessä... Valitettavasti aloitus oli 7-7-4-6 (+8) ennen kuin oli normaali moodi päällä. 72 reikäisessä kisassa olin lopulta kolmas, ja hävisin voittajalle Christer Grunerille kolme lyöntiä."

 

 

"The Dynasty"

Kristian Vihanto, Champion 2003,2006,2007,2010

2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen ArGC-mestaruuskilpailuissa oli Kristian Vihannon juhlaa. Hän voitti 4 mestaruutta ja oli lisäksi vuosina 2003-2011 viisi kertaa toinen!

Parhaiten mieleen Kristianille on jäänyt v. 2003 voitettu ensimmäinen mestaruus. Kristian muistelee mestaruutta seuraavasti:

"Olin tuolloin 16-vuotias ja olin asettanut tavoitteekseni, että voitan mestaruuden ennen kuin täytän 17. Taistelimme Niklas Bergmanin kanssa tiukasti mestaruudesta.

Niklas johti 17. teellä vielä lyönnillä ja tiesin, että minun pitää tehdä birdie. Löin avaukseni viimeiseen väyläbunkkeriin, josta lähdin kuitenkin rohkeasti lyömään toista lyöntiäni metsän yli. Lyönti epäonnistui ja päätyi 18. reiän puolelle. Sieltä chippasin n. 6 metrin päähän ja laitoin putin sisään, peli oli tasan!

18. reiällä Bergman löi toisella lyönnillään pallonsa epäonnekkailla pompuilla griinin yli ja teki bogeyn. Itse tein varman peruspaarin ja voitn mestaruuden, kaksi viikkoa ennen kuin täytin 17 vuotta!"

 

"The play-off"


Mikko Saarikumpu,  Champion 2011

"Vuonna 2011 mestaruuskilpailut pelattiin kolmepäiväisenä (pe-su). Olin pelannut tuulisissa olosuhteissa pari päivää siistiä peruspeliä vältellen suurimpia virheitä ja löysin itseni Kristian Vihannon kanssa jaetulta kärkisijalta sunnuntaihin lähdettäessä.

Kierroksesta on jäänyt mieleen selkeä kaksijakoisuus. Etuysin pelasimme molemmat vähän varovaista, tahmeaa peliä. Kun lähdettiin takaysille, homma muuttui täysin.

Reiältä 11 alkaen laitettiin kaasu pohjaan eikä bogeihin ollut varaa. Yhdellätoista teimme molemmat birdiet. Muistan lyöneeni huonon avauksen väylällä 12 vasemmalle metsään. Kuitenkin kuin ihmeen kaupalla sain sieltä tehtyä väkisin Par-tuloksen. Peli jatkui kovatasoisena ja reiällä 15 Vihanto teki jo takaysin kolmannen birdiensä! Siinä kohtaa tuntui siltä, että voitto karkaa käsistä.

Sain kuitenkin tilaisuuteni viimeisellä väylällä Kristianin lyötyä avauksensa veteen. Par rittäisi todennäköisesti tasatulokseen ja uusintaan. Pääsin lyömään kakkoslyönnin hyvästä paikasta väylältä, löin pallon greenille, mutta putattavaa jäi inhottavan pitkä matka. Ensimmäinen putti jäi noin 1,5m-2m päähän reiästä. Sen verran oli matkaa uusintaan.

Sen putin upottaminen oli ehdottomasti tähänastisen golfurani hienoin hetki. Terassilla ollut yleisö "räjähti" putin mennessä sisään ja lähti sankoin joukoin seuraamaan peliämme uusintareiälle. Oli todella hienoa pelata kun tutut pelikaverit ja ystävät olivat katsomassa uusintaamme. Uusintareiällä pystyin vain nauttimaan tilanteesta. Kuittasin voiton Par-tuloksella ykkösellä, mutta voittoakin paremmin mieleen on jäänyt fiilis pelata uusinnassa!