Archipelagia Golf Club

Archipelagia Golf
Finbyntie 87 21600 Parainen
puh. 050 45 25 300 office@argc.fi

Toimisto arkisin klo 9-16. Soita ennenkuin tulet!

 

 

 

 

 

 

 

Ellinooran Blogi

 



 

Bloggari:
Ellinoora Moisio
Golf-ammattilainen LETAS-kiertueella

 

Pienet hyvän palaset
(julkaistu 18.12.2020)
 

Jos vain voisimme pyyhkiä pois vuoden 2020… Moni meistä pystyy varmasti samaistumaan tähän kommenttiin. Minä ainakin, jos katson omaa peliäni tänä kesänä. Oli vaikeuksia ja vielä enemmän vaikeuksia. Niin kuin viime blogitekstissäni jo vähän lupailin, nyt olisi vielä kerran aika paneutua viime kauden pelillisiin juttuihin. Mutta koska golfista on aina helpompi löytää niitä negatiivisia puolia, niin keskityin kerrankin niihin hyviin asioihin :=)

Pitäessämme palaveria syksyllä valmentajieni kanssa minulta kysyttiin ”mikä oli hyvää pelissäsi tänä kesänä”. ”Ei mikään” oli ensimmäinen idea mielessäni. Enhän ollut pelannut yhtään ehjää kisaa kauden aikana ja tuloksetkin olivat olleet heikomman puoleisia. Mutta vaikka golf onkin tuloslaji, niin joskus on hyvä muistaa katsoa lajia myös pienempinä palasina ja poimia ne pienetkin hyvän palaset.

Tässä muutamia minun tämän kauden hyviä palasia:

  • Puttipelin parantuminen kauden loppua kohden. Viimeisessä kilpailussa löysin puttiini viimein idean, jota olen pitkään hakenut. Puttaukseen tuli hyvä fiilis ja liike ja viimeisten kierrosten puttimäärät olivatkin 26 ja 27 per kierros.
  • Mentaalipuolen parantuminen. Kuten moni teistä on mahdollisesti kuullutkin kauden aikana, kärsin kesän aikana heikosta henkisesti pelistä ja stressitasoni nousivat kilpailuissa korviin. Jännitin kilpailuissa kaikkea mahdollista ja tämä jännitys ilmeni jopa käsivarsien hermotuksena lyönteihin valmistuessa. Kauden aikana löysin itselleni hyvän psyykkisen valmentajan ja vaikka pitkä matka minulla on vielä tällä saralla kulkematta niin syksyn kisoissa stressitasot olivat jo huomattavasti kesää matalammat.
  • Lyöntivalikoiman laajentuminen. Kesän aikana sai rauhassa treenata kerrankin paljon erilaisia lyöntejä. Erilaisia rautoja, wedgejä ja bunkkerilyöntejä. Ja vielä kun kilpailutilanteessa pystyt toteuttamaan treenaamasi lyönnin. Golfia parhaimmillaan!
  • Katastrofaalisen avausreiän jälkeen nouseminen. Viimeisen LETAS kilpailun avauskierroksella tein heti ensimmäisellä reiällä tuloksen 9. Kaksi palloa teeboxista outtiin ja vielä metrinen putti ohi. Ensimmäisen reiän jälkeen tuloksessa +5. ”Vai että tälläinen startti.. no sulla on vielä 17 reikää tätä rundia jäljellä, nyt hei camoon”. Tämä itsensä puhuttelu toimi ja loppukierros sujui kohtaisesti. Korttiin kirjattiin neljän birkun lisäksi muutama bogi ja viimeiset 17 reikää tulokseen +1. Vaikka koko rundin tulokseen en ollut tyytyväinen, annoin itselleni pisteet, että en katastrofin jälkeen luovuttanut vaan jatkoin peliä loppuun asti.  

Tämä ovat pieniä palasia pelissä mutta varsinkin vaikean kauden jälkeen on tärkeää löytää niitä omasta pelistä. Ne ovat niitä palasia, jotka motivoivat jatkamaan työntekoa ja uskomaan, että hyviäkin asioita tapahtuu, kun vaan jaksaa uskoa.

 

 

Näihin hyviin palasiin on myös hyvä palata näin talvitreeni kaudella, kun pallon lyöminen seinään alkaa tympiä ja treenimotivaatio hiipua. Kannustan myös jokaista teistä, jotka golfia pelaavat, palaamaan niihin kesän onnistumiseen ja hyviin hetkiin, kun talvitreenit alkavat tympiä tai talvitauko alkaa tuntua liian pitkältä. Nämä muistot mielessä jaksamme taas innokkaina odottaa tulevaa kautta ja keväällä kävellä hymyissä suin ykkösteelle.

Näissä positiivisen odottavissa tunnelmissa haluan lopuksi toivottaa jokaiselle ihanaa joulun odotusta!

Ellinoora

 

 

 

Elämää kisakuplassa 
(julkaistu 7.10.2020)

14 mailaa, tusina palloja, hanskat, etäisyysmittari, sadevarusteet, maskit, käsidesi, kumihanskat, desinfiointipyyhkeet… Tänä syksynä kisareissujen varustelista on sisältänyt täysin uusia kohtia, jotka ovat olleen sitäkin tärkeämpiä. Pitkän odotuksen jälkeen pääsin vihdoin avaamaan Ladies European Tour Access Series (LETAS) kauteni syyskuun alussa, kun kauden ensimmäinen kilpailu pelattiin Sveitsissä. Sveitsistä matka jatkui Tšekkeihin ja sieltä takaisin Sveitsiin, joten viimeisen kuukauden olen siis sukkuloinut Suomen ja keski-Euroopan väliä. Samalla pääsin vähän haistelemaan miltä se kiertue-elämä näyttää. Tämä kausi kuitenkin esitteli minulle melko poikkeuksellista meininkiä. Jokaisessa kilpailussa oli paljon erityisjärjestelyjä ja meidän tuli seurata tiukkoja sääntöjä tai muuten tuli sakkoa maksettavaksi.

 

 

Jokainen kilpailureissu alkoi oikeastaan jo viikkoa ennen lentojen lähtöä, kun meidän piti tehdä koronatesti. Koronatestit tehtiin sylkitesteinä, joten nenätikuilta vältyttiin tällä kertaa. Kun testistä oli negatiivinen tulos taskussa, oli lupa matkustaa kilpailupaikalle. Jokaisen kilpailupaikalla vietetty päivän aloitimme health check-kyselyllä, jossa varmistettiin, ettemme kärsineet koronan yleisimmistä oireista. Lisäksi kuumeemme mitattiin joka päivä kentälle saavuttaessa. Merkiksi, että päivän testit ja kyselyt oli tehty, saimme aina rannekkeen käteen, jotta voitiin varmistaa, ettei alueella liikkunut ylimääräisiä henkilöitä. Kilpailijoille ja caddieille oli myös jokaisessa kilpailupaikassa varattu omat tilat ruokailuille ja esimerkiksi pukuhuoneet ja harjoitusalueet olivat ainoastaan meidän käytössämme. Lisäksi meidän tuli käyttää maskeja aina kun liikuimme sisätiloissa golfkentällä tai hotellilla. Maskia tuli myös käyttää kilpailupäivinä scoring arealla. Aluksi maskin käyttö tuntui hieman oudolta ja piti aina erikseen muistuttaa itseään laittamaan se päälle, mutta päivien kuluessa siitä alkoi jo tulla tavallaan normaali osa arkea ja rutiinia.

Tiukat järjestelyt eivät päättyneet kilpailupaikalle, vaan jokaisessa kilpailussa meillä oli tietyt hotellit, joissa majoituimme. Tšekeissä jopa koko hotelli oli varattu vain LETAS-pelaajien ja caddien käyttöön. Ruokailut oli myös järjestetty hotellilla erillisissä tiloissa ja tarkkoja turvaohjeita noudattaen (kumihanskat kädessä otettiin ruokaa ja pöydät 2 metrin välein toisistaan). Kilpailuviikkojen aikana meillä oli käytössä ns. buddy-systeemi, joka tarkoitti, että jokaisella oli vain yksi henkilö, jonka kanssa oli lähi-kontaktissa. Tämän kaverin kanssa tuli jakaa huone ja auto ja syödä samassa pöydässä ruokailuissa. Tähän ideaan kilpailunjohto kiinnitti usein huomiota, sillä ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun näin että neljän hengen pöytä erotettiin kahdeksi kahden hengen pöydäksi. Kisojen aikana meillä oli käytännössä lupa liikkua vain kentän ja hotellin väliä ja käydä kerran ruokakaupassa, mutta tämäkin luksus poistettiin viimeisestä kilpailuista . Elimme käytännössä siis omassa kilpailukuplassamme.

Nämä turvatoimet olivat täysin ymmärrettäviä ottaen huomioon vallitsevan tilanteen ja niihinkin sopeutui viikkojen aikana. Totta kai, esimerkiksi Prahassa, olisi ollut mukava käydä katselemassa vähän kaupunkia ja nähtävyyksiä, mutta ne reissut jäivät nyt toiseen kertaan. Vaikka kuplassa eläminen oli raskasta ja hieman tylsääkin, olimme kaikki pelaajat todella kiitollisia siitä että olimme saaneet edes tämän mahdollisuuden pelata.

Vaikka nämä kilpailujärjestelyt poikkesivat huomattavasti normaaleista LETAS-kilpailuista, olin enemmän kuin iloinen, että pääsin näkemään miltä siellä ammattilaiskiertueella näyttää ja kuinka homma toimii. Paljon hyviä neuvoja tarttui mukaan ja uskoa siihen, että ammattilaisgolfarin ura on minulle tällä hetkellä se oikea vaihtoehto. Vaikka peli ei kulkenutkaan omien toiveiden mukaisesti jäi reissuista positiivinen fiilis ja intoa tulevaa kohti.

Enemmän kommentteja omista peleistä tulossa seuraavassa tekstissä, joten pysy kuulolla!

Syysterkuin,

Ellinoora

Alla muutamia reissukuvia Sveitsistä ja Tšekeistä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Erilainen ammattilaisdebyytti
(julkaistu 
31.7.2020)

 

Lunastettuani pelioikeuden Ladies European Tour Access Series (LETAS) kiertueelle tammikuussa 2020, alkoi innokas tulevan kevään ja kesän kilpailukalenterin suunnittelu ja kiertue elämän alkamisen odottelu. Mielessä oli paljon odotuksia siitä mitä tämä kausi toisi tullessaan ja kuinka pääsisin viimein tekemän sitä mistä olen pitkään haaveillut.

Tämä odotus kuitenkin muutti täysin muotoaan kevään edetessä, kun koronavirus sotki minun ja meidän kaikkien elämän. Kilpailuja alettiin perua ja siirtää eikä kauden kulusta ollut kenelläkään mitään tietoa. Epävarmassa tilanteessa LETAS kiertue on pitänyt meidän hyvin ajan tasalla, joten iso kiitos siitä heille.

Kun Suomen korona tilanne alkoi vähitellen parantua ja kilpaurheilu taas sallittiin, alkoi uuden kilpailukalenterin suunnittelu ja sopivien kilpailujen etsiminen kotimaasta. Kauden starttia ja omaa ammattilaisdebyyttiä sainkin odottaa kesäkuuhun asti, jolloin yhteistyössä Suomen Golfliiton ja PGA:n kanssa saimme naisille oman palkintopotin Finnish Tourin ensimmäiseen osakilpailuun. En ollut milloinkaan kuvitellut, että tekisin ammattilaisdebyyttini tuttuakin tutummalla Finnish Tourilla mutta niin kuin tämä kevät on näyttänyt, suunnitelmat muuttuvat.

 



Vaikka pelasinkin nyt ensimmäistä kertaa virallisesti ammattilaisena, tuntui kuin mikään ei olisi sittenkään muuttunut. Olihan se toisaalta mukavaa kokea iso muutos tutussa ympäristössä mutta sitten taas toisaalta, ammattilaisdebyytti ei tuntunut niin isolta ja jännittävältä kuin olin mielessäni kuvitellut. Käsitys siitä, että olin nyt ammatti-golffari, ei tuntunut todelliselta, sillä pelasinhan samassa paikassa missä olin pelannut edelliset 7 vuotta eli Finnish Tourilla.

Se, ettei nimeni perässä lähtölistassa ollut enää pientä a-kirjainta amatööristatuksen merkiksi, ei tuonut mitään lisäbuustia kilpailuun. Ilman tuota a-kirjainta en siis ollut enää amatööri mutta en täysinäisenä ammattilaisenakaan itseäni nähnyt, joten kuka siis olin. Kilpailu itsessään toimi hyvänä kilpailuruosteiden poistajana mutta tulosten puolesta siitä ei jäänyt muuta kuin nälkää seuraavaan starttiin ja miettimistä kuka olin ja minne olin sittenkään menossa.

Nyt tuosta debyytistä on kulunut golfintäyteiset vajaa pari kuukautta. Ammattilais-startteja on kertynyt kolme lisää, joista toisesta oli kotiin tuomisena olivat ne kuuluisat ensimmäiset palkintorahatkin. Vaikka kausi on ollut tähän mennessä kaikkea muuta kuin olisin ikinä kuvitellut, on ammattilais-golffarin osa saanut minusta kuitenkin pikkuhiljaa enemmän ja enemmän kiinni. Ajatus siitä, että saan kutsua itseäni ammatti-golffariksi tuntuu normaalimmalta ja oikeammalta päivä päivältä. Uudenlainen arki on alkanut muovautua minulle sopivaksi. Päivät kuluvat treenaten ja tulevien kilpailujen matkoja suunnitellessa. Lisäksi ammattilaisuus on tuonut mukana oman yrityksen pyörittämisen opettelua ja rahoituksen hankkimista, josta tärkeimpänä tällä hetkellä on oman tukikilpailun järjestäminen. Vaikka ero arjessa ammattilais- ja amatöörigolffarin välillä selkeytyy vähitellen, pysyy mielessä kirkas muistutus siitä että laji on silti vielä se sama. ”Palloa väylälle, siitä griinille ja putti tai kaks.”


(Reikäpelin SM-kisoista nappasin tiukalla taistelulla ensimmäiset palkintorahani)


P.S. Muistakaa kaikki ilmoittautua 8.8 pelattavaan Ellinoora Scrambleen, nähdään kisassa! Kilpailukutsuun: https://argc.nexgolf.fi/argc/CompetitionAttachment?id=888

Ellinoora Moisio
Golfammattilainen